Brummer suku - Johdanto

 

 

 

 

Klassisessa Brummer-vaakunassa on 2+1 kultaista kelloa sinisellä kilvellä

(Kuva GHbR1)

 

 

 

 

 

 

 

Saatesanat

Arttu-isäni 1920/30-luvuilla valtavan suuritöisellä, yksittäsiin kirkkoherranvirastoihin ympäri maata lähettämien kyselyjen tuloksena syntyi sukupuu. Tiedot olen sittemmin saattanut sähköiseen muotoon ja niitä täydentänyt. Sattumalta sain tietää, että Genalogisches Handbuch der baltischen Ritterschaften uusimpaan (2020) osaan Neue Folge IX (GHbR9) sisältyy Brümmer (Bruemmer, Brummer) in Finland -luku. Suomalaisia Brummereita oli luettuloituna jo I ja II osassa, mutta osin virheellisesti ja sangen puutteellisesti - Matthias Henrikin ja Aron Gotthardin jälkeläisten kohdalla vain kysymysmerkki. Osissa I ja II olevat suomenmaalaisen Brummer-suvun tiedot käsittivät yksinomaa vanhimman veljen Georg Jeanin sukuhaaraa. 

                      GHbR9:n Brummer finnländ. Zweig / Linie -kappaleet  (s.30-74) saivat alkunsa saksalaisen genealogi Peter Baron Zoege v. Manteuffelin kiinnostuksesta. Hänen kanssa kävin monia sähköpostikeskusteluja vuosien mittaan. Niinpä GHbR9:n Brummer-teksti perustuukin valtaosin lähettämiini aineistoihin.  

                      Yhteys Peteriin vuoden 2019 jälkeen yhtäkkiä lopahti. Vasta nyt 2023 minulle selvisi, syy: Peter menehtyi 86-vuotiaana toukokuussa 2020, GHbR9 onkin omistettu hänen muistolleen. Muu toimituskunta ei näköjään osannut ottaa minuun yhteyttä, niinpä teos meni painoon ilman että olisin saanut tarkistaa lopullisen version. Eikä missään kohtaa vihjata Arttu-isäni ratkaisevaan osuuteen tietojen varhaisena kerääjänä. (Parissa kohtaa näyttää saksalaistoimituksen mielikuvitus laukanneen liian lujaa, esimerkkeinä Harri-enon Suursaari-hääpaikan muuttuminen Helsingin Seurasaareksi tai Maija-vaimoni ekonomi-tittelin vaihtuminen  Textildesigneriksi - Googlesta löytyy tekstiilitaitelija Maija Brummer, mutta hän on eri henkilö.)  

                      GHbR9 sisältyvät tiedot  Matthiaksen ja Aronin jälkeläisistä (2.Ast) käsittää sivua sivut 47-72. Tämä matrikkelini tässä on paljolti laajempi. Syitä on monta. GHbR9:ssä tiedot ovat suppeassa muodossa: nimi, syntymäpaikka ja -aika, kuolinpaikka ja -aika sekä ammatti, viimeksi mainittu useimmiten yhdellä sanalla. Tähän blogiini olen pyrkinyt tallentamaan mahdollisimman monia silmiini sattuneita tiedonmurusia, joskin lähinnä Wikipediasta kenen tahansa saatavilla olevan henkilöhistorian olen jättänyt vähemmälle huomiolle. Tärkein syy blogini laajuuteen on kuitenkin se, että pidän luonnontieteilijänä aateliskalenterien yksinomaa patriarkkaalista perimää vääränä, reliktinä vanhoilta ajoilta. Niinpä olen seurannut myös matriarkkaalista linjaan - eli aatelittomaankin säätyyn avioituneen aatelistytön jälkeläiset mukana. 

                      Pian jouduin kuitenkin huomaamaan, että vaikka tapani toisaalta nostaa esiin paljon uusia hahmoja, se toisaalta kasvatti työtäni yli voimien. Niinpä olenkin - etenkin Georg Jean Brummerin  viriilien jälkeläisten kohdalla ollut usein pakotettu vain ohjaamaan  Google Geni-tietokannasta kätevästi löytyvän datan pariin.

                      Matrikkelistani olen karsinut kaikki tällä hetkellä alle satavuotiaat henkilöt - siis vuoden 1923 jälkeen syntyneet. Tähän syynä on ollut tarve varjella mahdollissti vielä elossa olevien identiteettiä, sitä lapseni minulle ovat painottaneet. Kuitenkin näistä ennen vuotta 1924 syntyneistä on kerrottu tietoja aina tähän päivään asti, ei kuitekaan mitään nuoremmista puolisoista, - lapsista vain lukumäärä, ei nimiä. 

                      GHbR9:ssä on sensijaan periaatteessa nuoremmatkin sukumme jäsenet aina vuoteen 2019 asti, - tietenkin vain aateliskalenterin säännöin. Heistä lähetin tiedot Saksaan. En valitettavasti jaksanut etsiä käsiini aivan kaikkia, vaan tietoni perustuvat osin Matthias-kersantin 300-vuotisjuhlan yhteydessä tehtyyn kyselyyn, johon kaikki eivät vastanneet. 

                      Blogini käsittää muun aineiston ohella Brummereista keräämäni tiedot. Ensin tiedot Heinrich Matthiaksesta, hänen puolisostaan ja lapsien nimet.  Sitä seuraa kolme jaksoa käsittäen kunkin pojan Georg Jeanin. Matthias Henrikin ja Aaron Gotthardin jälkeläisten matrikkelin. 

                      Loppuun olen tallettanut luvut "Kello-Brummerit" ja "Brummer-historia" Edellisessä on 80 sivua tietoa muista aatelisista Brummereista ja jälkimmäinen kuljettaa lukijan suvun esihistoriaan, aikaan jolloin vuonna 1248 Bremenin seuduilla eläneen Christianus Versabe'n pojan kerrotaan ottaneen sivunimen Brummer. Tässä työssä tärkein lähteeni on ollut Monumenta Nobilitatis, tekijänä Luneberg Mushard (1708) Siinä kerrotaan ajasta, jolloin vaakunakilvellä kellojen sijasta oli kolme susikoukkua tai kauralyhdettä.  Näitä blogini kahta viimeistä Brummer-tietuetta olen koonnut pääosin vuosikymmeniä sitten, ne ovat yhä täysin raakileita. Niiden mukaanottoa puolustaa vain se, että kuvittelen niissä löytyvän tuleville sukututkijoille tiedonjyväsiä, joita en ole enää itse muualla jaksanut viljellä ja hyödyntää. 

                      Blogi-matrikkelin paremmissakin, tarkastetuissa luvuissa varmaan tapaa monia virheitä ja puutteita, vanhuus ei tule yksin.

                      Tuleville haluaisin myös muistutta, että jo kuuden vuoden päästä (2029) on kulunut tasan 500 vuotta siitä kun kantaisä Werner Brummer muutti Ali-Saksista Viroon.

                      

Tapiolassa Artun päivänä a.D. 2023

                      Markus Brummer-Korvenkontio

 

 

Tärkeimmät lähteeni

ABK = Arttu Brummer-Korvenkontion 1920/30 luvuilla keräämää tutkimustietoa, jota MBK on sittemmin täydentänyt. (Kopio käsikirjoituksestamme toimitettu jo vuosikymmeniä sitten m.m. Ritarihuoneelle sekä Hiiskulaan Henrik Wilhelm Brummerille)

Google: Geni, Geneanet ym tietokannat. Sisältävät valtavan paljon innokkaiden sukututkimusharrastajien keräämää tietoa. Kaikkea en ole edes jaksanut hyödyntää.

GHbR1/2 = Genealogisches Handbuch der baltischen Ritterschaften Neue Folge, Band I ja II (2011,2012). Teokset Brummer-suvun kohdalta valitettavasti sisältävät virheitä ja runsaasti  puutteita - Matthias Henrikin ja Aron Gotthardin jäleläisten kohdalla on vain kysymysmerkki.

GHbR9 = Genealogisches Handbuch der baltischen Ritterschaften Neue Folge, Band IX (2020). Markus Brummer-Korvenkontiolta saatuja tietoja on täydentänyt Peter Baron Zoege v. Manteuffel aina kuolemaansa (2020) saakka

Ättartavlor2017 = Ättartavlor för de på Finlands Riddarhus inskrivna ätterna I / Johanna Aminoff-Winberg (2017) 

 

Brummer - sukumme

Brummer-sukumme on ns. ikivanhaa aatelia, peräisin Bremenin tienoilta Ala-Saksista. Siellä Brümmer / Brummer -nimi on ollut laajalti levinnyt (GHbR9). Ns. "Kehdinger Junker" olivat pikemminkin maalais- kuin sotilasaatelia. Jo aiemmin, vuonna 1397 Brummerin tapaa Bremenin kirkon palveluksessa.

                      Wolmar Brummer, joka oli tiettävästi ensimmäinen suvun nimeä kantanut Virossa (siihen aikaan oli Ruotsin hallinnoima) on vuonna 1529 eli lähes tasan 500 vuotta sitten. (GHbR9). Wolmar kuuluu Tammik-sukurunkoon (Stamm). Toinen runko on  Warrang-Seyershof, siihen kuuluu Ruotsin armeijan luutnantti Henrik Johan von Brummer (*1620), hän on meidän kantaisämme. Hän omisti Virossa Rackemoision. Kuoli vuosien 1677-1685 välisenä aikana. Puolisona oli Engel Katarina von Stauden (vht Matias Stut / Staudt ja Engel Ritter). Hänen lapsiaan Heinrich (Henrik) Matthias mainitaan Haapsalussa vielä vuoden 1660 tienoilla. Hän muutti Suomeen Virosta 1600-luvun lopussa "mit drei Söhnen", hiukan ennen vuonna 1700 alkanutta Pohjan sotaa. Kaatui sittemmin Viipurin piirityksessä 1710. Pohjan sodan aikana maamme joutui kokemaan historiansa pahimpia vuosia. Venäläisjoukot miehittivät koko Suomen vuodesta 1713 alkaen - ns. Isoviha - ja vasta Uudenkaupungin rauha (1721) päätti kurjuuden.   

                      Toki muitakin Brummer-nimisiä on Suomessa ollut, - ehkä jo ennen Heirich Matthiasta. Carpelanin 1937 mukaan Woldemar Brummer  on Ritarihuoneellemme kirjatun suku N:o 112:n  kantaisä. Isäni kutsui heitä Meri-Brummereiksi. Suomesta (mutta ei Ruotsissa) sammuneen suvun viimeiset lepäävät Ahvenanmaala Getan hautausmaalla mausoleumissa. Sinne  pääsin kerran poikani Henrikin kanssa. Seinällä riippuivat sotilaspäähineet, komentovyöt ja seppelenauhat, arkut arvattavasti lattian alla. (Valokuvat sukuarkistossa). Hopeiset kynttiläjalat oli suntion kertoman mukaan edellinen kävijä vienyt mennessään. 

                      Sukumme jäsenistä merkittävin on ollut Otto Friedrich Brummer (1690-1752). Hän toimi Venäjän hovissa ylihovimarsalkkana ja tulevan keisari Pietari III:n kasvattajana (> Wikipedia).  Sadistisilla menetelmillään hän mursi holhottinsa mielen, niinpä Brummerin tälle morsiammeksi Preussista noutaman Katariinan oli helppo nousta valtaan, -  Katariina tunnetaan lisänimellä Suuri. Otto Brummer ylennettiin kreiviksi, - jälkeläisiä ei hänellä ole. Hänen sarkofaginsa oli Wismarin Marienkirchessä, joka pommitettiin maan tasalle toisessa maailmansodassa. Valokuvia sarkofagista ja epitafista:  Hermann von Brümmer-Rutzky: Chronik des Geschlechtes derer "von Brümmer" (1907) S. 106, 108 sekä ABK:n ottamia ajalta ennen sotaa (sukuarkistossa). 

                      Nykypäivänä varmaan tunnetuin on Riiassa syntynyt Fred Bruemmer (1929-2013) (>Google: An interview with Fred Bruemmer). Toisen maailmansodan pyörteissä venäläiset tappoivat hänen aateliset vanhempansa ja veivät alle 15-vuotiaan Fredin työleiriin. Sieltä hän selvisi hengissä aniharvojen joukossa (Itse kertomana : Survival - a refuge life, 2005). Pääsi pakenemaan  Kanadaan. Päätyi aluksi kaivosmieheksi, mutta kohta saatuaan rahat kokoon kameraa ja moottoripyörää varten, lähti kohti pohjoista vuosikymmeniksi. Hänestä tuli arktisten seutujen luontokuvaaja. Yli 1000 artikkelia ja 27 kuvakirjaa toivat maailmanmaineen. (> Google). Hänen ikoniseksi nimetty kuuttikuvansa on kelpuutettu teokseen Photographs that changed the world - sen viidenkymmenen muun kuvan joukkoon. Hänelle on muun muassa myönnetty Elisabeth II:n mitalli, hänet on promovoitu kunniatohtoriksi sekä valittu Royal Canadian Academy of Arts'iin.  Hänen postikorttikuviaan ollut meilläkin myynnissä Luonto-kaupassa. Näin koulujakäymätön mies jonka teinivuodet kuluivat orjaleirillä. Hän oppi puhumaan sujuvasti yhdeksää eri kieltä, ja kymmenentenä jääkarhujen, kuten hänestä kertoo ainoa suomeksi julkaitu artikkeli: Puhuu jääkarhujen kanssa, Valitut Palat, helmikuu 2000 s.106-112.

                       Ehdin kirjoittaa hänelle ennen hänen kuolemaansa, koska aavistin sukuyhteyttä, jonka hän vahvistikin. Sitä kautta levisi tieto Saksan geneologipiireihin siellä aikaisemmin tuntemattomasta sukuhaarastamme.

                      Suomessa on Brummer-jälkeläisiä laidasta laitaan, kaikki nykyiset samaa sukujuurta. Aina 1700/1800-lukujen seikkailijoista ja kirkonvaivaisista vaikkapa 1900-luvun jälkipuoliskolla kansainvälistä mainetta niittäneeseen veljespariin, oopperabasso Kimiin ja sisustusarkkitehti Olliin.

                      Brummereita riittää, eivät toki läheskään kaikki ole sukuamme. Lewenhauptin matrikkelissa on peräti 27 Brummer-nimistä upseeria Armfeltin joukoissa, heistä vain muutama tuttu nimi, kuten Heinrich Mathias. Brummer-pappeja tuntee Collianderin matrikkeli seitsemän 1800-luvulta, jokainen heistä Rautalammin-sukuhaarasta. Mutta paljon on "villejä Brummereita",   niinpä hakuluetteloissani yli viisikymmentä suomalaista Brummeria menneiltä vuosisadoilta. Googlen Tuomas Salsteen Sukunimi-infon mukaan oli Brummereita vuonna 2022 Suomessa 93, Ruotsissa 26, samoin Tanskassa,  Hollannissa 584, Saksassa lukuisia ja Yhdysvalloissa 2761. Baltian maissakin arvattavasti useita, varmaan myös Venäjällä on Brummereitten jälkeläisiä, liekö enää tällä nimellä. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Luutnantti  Heinrich Matthias Brummerin (1663-1710) ja puolisonsa Elisabeth Jespersdotter Svalan jälkeläiset Suomessa

 

HEINRICH (HENRIK) MATTHIAS BRUMMER * Haapsalu (Geni: Rakkamois Rakamölsä, Ambla) Eesti) kastettu 15/2 1663 (vht Heinrich Johann Brümmer & Engel Katharina von Stauden). Muutti Suomeen 1600-luvun lopulla. Luutnantti Ruotsin armeijassa (Hämeen jalkaväkirykmentti). Kaatui Wiipurin piirityksessä 1710.

                      ∞ Elisabeth Jespersdotter Svala, * Padasjoki (Jokioinen) ±1660 (isä Jesper S.), † Padasjoki (Vesijako) 15/12 1734 (1731) 

                      Lapset: Vallitseva käsitys (muun muassa ABK, MBK, GHbR9) on ollut, että Heinrichilla oli Elisabethinsa kanssa kolme poikaa Georg Jean (—> ns. Padasjoen Brummerit), Matthias Henrik  (—> Rautalammin Brummerit) ja Aron Gotthard (—> Iitin Brummerit). Eli kuten sukumatrikkelit kertovat: "Heinrich Mathias liess sich mit seinen 3 Sohnen in Schweden [MBK: lue in Finnland] nieder" (Hermann von Brümmer-Rutzky: Chronik des Geschlechtes derer "von Brümmer",1907. S. 101)  Siis kolme poikaa, mutta saattaahan olla, ettei jo lapsena kuolleita eikä tyttöjä "laskettu". 

                      Uudet arkistolöydöt (> Suomen asutuksen yhteisluettelo, Geni, My Heritage) tarjoavatkin kahta lasta lisää: tytärtä ja poikaa. Tämä sinänsä ei yllätä, onhan Georgin ja Matthiaksen ikäero peräti 13 vuotta. Väliin hyvinkin mahtuu lapsia lisää. Useampikin  kirjaamattomana, tunnetaanhan vuodet 1695-1697 nimellä "Suuret kuolonvuodet", jolloin Suomessa jopa joka kolmas kuoli nälkään tai tauteihin. Pappien väestökirjanpito oli vielä siihen aikaan hyvin puutteellista. Niissä oloissa hyvinkin on saattanut jäädä lapsena kuolleita rekisteröimättä.

Catharina (Carin, Karin)  *Padasjoki ±1687, † >1728 

                      ∞ Padasjoki? ± 1706 Axel Graan (Grahn) *±1680, drengfogde (renkivuoti), † >1728 

                      Tiettävästi pariskunta asui Heinrich Matthiaksen  jälkeen hänen Padasjoen

luutnantti-puustellissaan, Catharinan lapsuudenkodissa.                     

                      Suomen asutuksen yleisluettelo -arkisto - Padasjoki, jakso 106, sivu 106: Gammelt Frälse, Nystälä, Sätterie ;                       Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5737151004&aineistoI.../ Viitattu 7.11.2022

                      Luutnantin puustellin herra luutnantti Brommerin vävy Axell. Suomen asutuksen yleisluettelo -arkisto - Padasjoki, jakso 3, sivu 3: Tyllilä Rusila Brusila; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5737381039&aineistoI... / Viitattu 7.11.2022

                      Padasjoen seurakunnan arkisto( - Rippikirja 1723-1730, jakso 75, sivu 78: Nystelä ; Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6168489111&aineistoI... / viitattu 7.11.2022

                      MBK: Syytä panna merkille, että Annan äiti on omaa sukua Grahn, onhan Carin-sisaren  puolisolla sama sukunimi

?Jacob Ulrich * Rautalampi, kastettu 24.4.1698, isä Hind. Mathias Brumer), † lapsena?  

                      Ulrich http://hiski.genealogia.fi/hiski/7k79fb?fi+0445+kastetut+49

Kastepäivä 24.4.1698. Syntymäpäivätieto  puuttuu. Rautalammin seurakunnan arkisto - I C:1 Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1695-1713, jakso 40: Syntyneet 1698;                       Kansallisarkisto: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5887545014&aineistoI... / Viitattu 7.11.2022

                      Kastepäivä pahoin hämmentää, sillä varmuudella tiedetään, että Matthias syntyi  samana vuonna 1698 vain kuukautta aiemmin!. Olisiko kyseessä Matthiaksen kaksoiveli? Ehkä paremminkin vanhempi veli, eli Jakob Ullrich olisikin syntynyt jo aiemmin, hänestä kerrotaan vain  kastepäivä. Syntymä- ja kastepäivät kirkonkirjoja pintapuolisesti tulkittaessa saattavat sekaantua  (kuten kuolin- / hautauspäiväkin). Lie mahdollista, että 1600-luvun lopun armottomina aikoina lapsi vietiin kastettavaksi vasta vuoden parin vanhana kun parempi aika vihdoin koitti. Semminkin kun väliin mahtuu perheen majanmuutto Rautalammille Padasjoelta Heinrich-isän luutnantti-puustellsta, jossa Georg ja Carin lapsuutensa viettivät. Sieltä löytyvät kirkonkirjoista Jacob, Matthias ja Aron. Mitään myöhempää merkintää  Jacobista ei ole tiedossa, liekö kuollut varhain?